Himmler - homoseksuaalisuudesta
Kun me astuimme valtaan vuonna 1933,
törmäsimme homoklubeihin. Niiden rekisteröity jäsenmäärä ylsi
kahteen miljoonaan. Konservatiiviset arviot asiaa käsittelevien
virkamiesten selvityksissä arvioivat lukumäärän 2 - 4 miljoonan
väliin. Henkilökohtaisesti en usko, että luku olisi niin korkea.
En usko, että kaikki homoklubeille rekisteröityneet olivat todella
homoseksuaaleja. Toisaalta olen myös vakuuttunut siitä, etteivät
kaikki homoseksuaalit rekisteröityneet klubeihin. Arvioisin
lukumäärän miljoonan ja kahden väliin. Miljoona on aivan pienin
arvio, josta voimme lähteä tässä liikkeelle.
Pyydän teitä pitämään tämän
mielessänne. Uusimpien väestölaskelmien perusteella Saksassa on
67-68 miljoona asukasta. Se tarkoittaa karkeasti laskien noin 34
miljoonaa miestä. Seksuaalisesti aktiivisia miehiä on noin 20
miljoonaa. Arvio voi mennä miljoonalla pieleen, mutta se ei ole
tässä merkityksellistä.
Mikäli arvioimme maassamme olevan
miljoonasta kahteen homoseksuaalia, se tarkoittaisi, että 7 tai 8
tai jopa 10%:ia saksalaisista miehistä on homoseksuaaleja. Mikäli
tilanne säilyy sellaisena, tarkoittaa se, että kansakuntamme tulee
tuhoutumaan tuo ruton seurauksena. Mikään kansakunta ei kstä
pitkää aikaa, jos sukupuolten tasapaino järkkyy tuolla tavoin.
Tämän lisäksi on huomioitava, että
naisten määrän säilyessä ennallaan, meillä on noin kahden
miljoonan miehen vaje (sen verran kuoli sodassa) josta en vielä
ollut maininnut. Siten voidaan kuvitella ongelman laajuus. Kaksi
miljoonaa homoa ja kaksi miljoonaa sodassa kuollutta miestä. Se
tarkoittaa, että neljä miljoonaa sellaista miestä, jotka voisivat
harjoittaa seksiä on poissa vahvuudesta. Näin sukupuolten tasapaino
on järkkynyt Saksassa ja se on johtamassa katastrofiin.
Haluan käydä kanssanne läpi muutamia
seikkoja koskien homoseksuaalisuutta. Homojen keskuudessa on niitä,
jotka katsovat, ettei ”minun tekemiseni kuulu muille. Kyse on
puhtaasti henkilökohtaisesta asiasta”. Kuitenkin on niin, että
seksuaalisen toiminnan alalla olevat tapahtumat eivät ole vain
yksilön yksityisiä asioita. Ne vaikuttavat kansakunnan elämään
ja kuolemaan. Ne merkitsevät maailmanmahdin asemaa tai
sveitsiläistymistä. Kansa, jolla on runsaasti lapsia kykenee
maailmanmahdiksi ja hallitsemaan maailmaa. Hyvääkin rotua edustava
kansa, jolla on liian vähän jälkeläisiä, on matkalla hautaan.
Siitä tulee merkityksetön tekijä maailmassa 50 – 100 vuoden
kuluessa ja sellaisen voi haudata 250 vuoden kuluttua.
Nämä numerot eivät kerro kaikkea –
vaikka olenkin ottanut niitä esiin. Tämä maa voi tuhoutua myös
muilla tavoin. Me olemme miehinen valtio. Kaikista siihen liittyvistä
puutteista huolimatta meidän tulee pitää siitä kiinni, sillä
miesten johtaman valtion perusta on parempi.
Historia tuntee myös naisten
valtioita. Olette varmaankin kuulleet matriarkaalisuudesta. Amazonien
valtiot eivät olleet pelkkää tarua, vaan niitä todella esiintyi.
Matriarkaalisia perustuslakeja löytyy hakattuina monumentteihin –
erityisesti merenkävijäkansojen keskuudessa. Voimme seurata heidän
kehityksestään jälkiä aina tähän päivään asti. Ei siis
ole mikään ihme, että Hollannissa kuningattaren annetaan ilomielin
hallita ja kuningatartyttären syntymä on suurempi ilon aihe, kuin
pojan syntymä. Tämä ei ole tyypillistä, vaan pohjaa
merenkulkijakansojen ikiakaisiin vaistoihin.
Germaaniset kansat - erityisesti Saksan
kansa - puolestaan ovat olleet miesten hallitsemia satojen ja jopa
tuhansien vuosien ajan. Tämä miesten johtama valtio on menossa
rikki (kaputt) homoseksuaalisuuden vuoksi. Valtion sektorilla näen
seuraavan puutteen: Kaikissa valtion organisaatioissa – ml. armeija
– yleneminen perustuu meriitteihin. Henkilökohtaisissa
ominaisuuksissa olevat viat eivät näy. Jopa ensimmäisen viran
saamisessa vaikuttaa virkatutkintoon tähtäävässä kokeissa saadut
meriitit.
Kaikissa niissä valtion ja talouden
sektoreissa, joissa naisia työllistetään, kukaan rehellinen mies
ei voi sanoa antavansa tehtävää puhtaasti meriittien perusteella.
Ollaan aivan rehellisiä tämän asian suhteen. Paikallahan on vain
miehiä. Voin siis lausua tyynesti tämän. Kun valitaan
konekirjoittajaa kahden hakijan joukosta. Toinen hakija on ruma 50
vuotias nainen, joka kirjoittaa 300 lyöntiä minuutissa, ja on siis
mestari alallaan. Toinen hakija on puolestaan 20 vuotias kaunotar ja
rodullisesti parasta ainesta oleva neiti, joka kirjoittaa 150 lyöntiä
minuutissa. Olen teidän suhteenne väärässä ellette ota tuota
amatöörimäisempää 20 vuotiasta. Kenties löydätte tuhansia
moraalisia perusteluita sille - vanhempi nainenhan saattaa sairastua
yms.
Tällaiselle asialle voi naurahtaa.
Sellainen on harmitonta. Josa nainen on kaunis, hän todennäköisesti
menee pian naimisiin, Lisäksi konekirjoittajaa ei voi pitää
mitenkään tärkeänä tehtävänä valtion kannalta. Hänen
tilalleen on helppo palkata toinen.
Haluan sanoa mitä vakavammin, että
kun tämä naisen ja miehen välinen eroottinen periaate astuu kuvaan
kahden miehen välillä tällaisessa miesten valtiossa, valtion
tuhoutuminen alkaa. Otan esimerkin elävästä elämästä. Haluan
painottaa tätä elävää elämää. Haluan korostaa, että
maailmasta tuskin löytyy yhtään asuttua seutua, joka olisi
hankkinut yhtä paljon tietoa homseksuaalisuudesta, aborteista jne.,
kuin Saksan salainen poliisi. Voinkin siis todeta, että me voimme
esiintyä tässä asiassa kaikkein pätevimpinä.
Neuvos X on homoseksuaali ja ei palkkaa
puhtaasti meriittien perusteella assessoria, jota hän tarvitsee
toimistossaan. Hän ei valitse parasta lakimiestä. Hän ei sano,
että assessori X ei ehkä ole paras lakimies, mutta hän on saanut
hyviä arvosanoja ja mikä vieläkin tärkeämpää on ulospäin
hyvältä näyttävä sekä rodullisesti ja ideologisesti asiallinen.
Ei, hän ei valitse pätevää, rodullisesti ja muutenkin ulospäin
hyvältä näyttävää assessoria, vaan hän valitsee mielummin
sellaisen, joka on homoseksuaali. Nuo ihmiset tunnistavat toisensa
huoneessa pelkällä vilkaisulla. Jos tansseissa on 500 miestä, niin
jo puolen tunnin sisällä tuollaisesti suuntautuneet löytävät
toisensa. Kuinka se tapahtuu, me normaalit ihmiset emme voi edes
käsittää.
Neuvos ottaa assessoriksi sellaisen,
jolla on huonoimmat tulokset ja joka on ideologisesti sekaisin. Hän
ei selvitä kanditaatin suorituskykyä, vaan suosittelee tämän
valintaa ministeriön korkeimmille virkamiehille. Hän kehuu tätä
ja perustelee valintaansa yksityiskohtaisesti. Assessori palkataan,
sillä ministeriön korkeimmille virkamiehille ei tule mieleen kysyä
enempää yksityiskohtia ja tutkia palkkausta tarkemmin. Ulkoapäin
tarkastelevalle vanhemman neuvoksen suositus tuntuu perustuvan
hakijan meriitteihin. Normaalin ihmisen päähän ei mahdu, että
assessoria suositeltiin tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.
Tämä ei lopu tähän kahteen, sillä assesoriksi
valittu, jota tuli näin valtion virkamies, jatkaa samaa käytäntöä.
Mikäli miesten johtamassa valtiossa arovaltaisia virkoja täytetään
suuntautumisten perusteella, tulee piankin kolme, neljä, kahdeksan,
kymmenen ja vieläkin enemmän sillä avalla suuntautuneita ihmisiä
nimitetyiksi virkoihin. Sellaiset yksinkertaisesti vetävät toisiaan
puoleensa. Lopulta heidän ympärillään on yksi tai kaksi normaalia
ihmistä. Mitä he enää voivat – he ovat käytännössä
tuomittuja häviämään, vaikka yrittäisivät mitä. Annan teille
esimerkin esimerkin eräästä tuohon yhteisöön kuuluvasta
toverista, jolle kävi seuraavasti. SS Obergruppenführer von Woyrs
oli Sleesiassa ja joutui hankauksiin homoseksuaalisen SA
Gruppneführer Heinesin ja homoseksuaalisen Gauleiterin Oberpräsident
Brüknerin kanssa. Koska hän häiritsi tuota akselia, hän joutui
vainon kohteeksi. Häntä ei vainottu sillä perusteella, että hän
ei ollut samanlainen, vaan vaino puettiin aina moraalisiin,
poliittisiin ja ideologisiin seikkoihin – jopa
kansallaisosialistisia perusteita käytettiin.
Homoseksuaalisuus siis pyyhkii pois kaikki
todelliset meriitit ja tuhoaa valtion perusteitaan myöten. Siinä ei
ole vielä kaikki: homoseksuaali on läpeensä sairas ihminen
henkisesti. Hän on pehmeä, hän on kaikissa suhteissa perustaltaan
pelkuri. Uskon, että sellainen voi joskus olla sodassa rohkeakin,
mutta siviilirohkeuden alalla he ovat surkeimpia pelkureita mitä
löytyy.
Tätä tukee se, että homoseksuaali on patologinen
valehtelija. Hän ei valehtele jotain erityistä tehtävää silmällä
pitäen – kuten esimerkiksi jesuiitat. Jesuiitta valehtelee selkeää
tarkoitusta varten. Hän voi sanoa mitä tahansa kasvot loistaen ja
on samalla varma siitä, että huijaa sinua. Hänellä on moraalinen
perusta; Jumalan ylistäminen – majorum dei gloriam. Tarkoitus
pyhittää keinot. Saint Ignatius rakensi kokonaisen moraalisen
fílosofian, moraalisen oppirakenteen.
Jesuiitta valehtelee ohjeidensa mukaan ja tietää
tekevänsä niin. Hän ei unohda, että hän valehtelee.
Homoseksuaali puolestaan valehtelee ja uskoo omaan valheeseensa.
Mikäli kysyt homoseksuaalilta jotakin, vaikkapa: oletteko tehneet
niin? Vastaukseksi tulee: ei. Minä tiedän tapauksia, joissa
kuulustelemamme homoseksuaali antaa pyhän valan äitinsä kunnian
tähden tai lupaa putoavansa maahan kuolleena ellei sanottu ole
totta. Kolme minuuttia myöhemmin kun esitämme hänelle todisteet:
entä tämä? (kiistämätön tosiasia) Hän ei valitettavasti kuole
siinä paikalla vaan jatkaa elämistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti