Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 2

En koskaan saattanut käsittää miksi alkuun – vuosina 1933-34 – me lähestyimme tällaista aihetta kuin naivit hölmöt. Kaikki vain siksi, että sellainen maailma oli normaaleille miehille vieras ja jota ei oikein edes saattanut käsittää. Guppenführer Heydrich ja minä sekä jotkut muut jouduimme opettelemaan aihetta kantapään kautta ja ikävien kokemusten avulla. Alkuun kysyin itseltäni valehteliko nuo tyypit. Nykyisin minulle on täysin selvää, että he eivät voi sille mitään. Niinpä en enää edes ajattele kysyväni homoseksuaalilta mitään lupauksia: voitko luvata? En tee niin, koska tiedän saavani valheellisen lupauksen. Sellaisena hetkenä, kun homoseksuaali vannoo jotakin silmät kosteina, hän itse uskoo puhuvansa totta. Minun kokemukseni perusteella homoseksuaalisuus johtaa absoluuttiseen, voisin melkein sanoa, henkiseen mielenvikaisuuteen ja hulluuteen.

Homoseksuaali on luonnollisesti altis kaikenlaiselle kiristykselle. Ensinnäkin siksi, että hän on aina vaarassa joutua vangituksi. Toiseksi, koska hän on pehmeä ja kolmanneksi, koska hänessä ei ole tahdonvoimaa eikä lujia hermoja.

Homoseksuaalilla on lisäksi – osoitan vain muutamia esimerkkejä tästä – loputon tarve kommunikoida kaikilla tavoin, erityisesti seksuaalisesti. Yleensä kiinni jäädessään he alkavat kertoa hallitsemattomasti kaikki nimet, jotka hän tuntee. Tämä johtuu siitä, että – heidän kannaltaan katsottuna – miesten välisessä rakkaudessa ei ole uskollisuutta, kuten muiden miesten kesken vallitsee. Homoseksuaali tosiasiassa vain teeskentelee rakastavansa. Homoseksuaali lavertelee kaikki asiat siinä toivossa, että kenties pelastaa oman nahkansa.

Tässä asiassa on oltava selkeä näkemys. Mikäli meillä esiintyy jatkossakin tätä vitsautta Saksassa ja emme pysty taistelemaan sitä vastaan, merkitsee se Saksan loppua ja saksalaisen maailman loppua samalla. Valitettavasti emme pääse yhtä helpolla kuin esivanhempamme. Heidän aikanaan muutamat yksilöt edustivat epänormaalia lajia. Homoseksuaali nimeltään Urning upposi suohon. Tuollaisia ruumiita suosta löytänyt professori ei käsittänyt, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä heidän löytämänsä ruumis oli homoseksuaalin, joka oli upotettu suohon. Sellaista ei pidetty rangaistuksena, vaan siten haluttiin hävittää epänormaali elämä yhteisön keskuudesta. Sellaiset vain piti poistaa, kuin mädät omenat korista ja hävittää. Siihen ei liittynyt jotain kostoa, sellaiset yksinkertaisesti hävitettiin..

Niin oli esivanhempiemme aikana. Valitettavasti, minun on todettava, se ei enää olisi mahdollista. SS järjestön puitteissa haluan selvittää seuraavan selkeästi. Painotan sitä, että tiedän tarkalleen mitä sanon. Tämä ei ole tarkoitettu johtajien kokoukseen, mutta voitte levittää tätä eteenpäin yksityisissä keskusteluissanne:

SS järjestön keskuudessa meille tulee edelleenkin eteen noin yksi homoseksualismi tapaus kuukaudessa. Koko SS:n piirissä ilmenee noin kahdeksan tai kymmenen tapausta. Olen nyt päättänyt seuraavasti: jokaisessa tapauksessa nuo henkilöt häpäistään ja alennetaan julkisesti, erotetaan ja annetaan oikeuden eteen. Tuomion jälkeen heidät lähetetään keskitysleireille, joissa heidän ammutaan paon yrityksen yhteydessä. Teen tämän selväksi niille yksiköille, joihin kyseiset henkilöt kuuluivat. Toivon siten lopulta pääseväni eroon tuon tyypin ihmisistä SS:n osalta. Niin voimme säilyttää sen puhtaan ja hyvän rodun, jota meilla on SS:ssä siten kykenemme jatkamaan rodun puhdistusta, joka on käynnissä Saksassa.

Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa koko Saksassa. On turha pitää valheellista illuusiota yllä. Mikäli homoseksuaali tuomitaan ja lähetetään vankilaan, hän palaa sieltä yhtä homoseksuaalina takaisin kuin oli sinne mennessäänkin. Tämä kysymys ei siis ole sillä ratkaistu. Se asia ratkeaa vasta kun tuo ilmiö saa halveksuntaa osakseen. Asiahan ei ollut niin ennen valtaannousuamme. Meillä oli lakipykälämme ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen. Mitään ei kuitenkaan seurannut. Voin selvittää tätä parhaiten kuvaamalla sitä erään esimerkin avulla. Kun aloimme tarttua tämän aiheen kimppuun vuonna 1934, me toimme kuuden viikon aikana enemmän tapauksia oikueteen, kuin kuin Berliinin poliisiosasto oli tehnyt edeltävän 25 vuoden aikana. Kenenkään ei pidä väittää, että asia tuli suureksi vasta Röhmin tapauksen yhteydessä. Hän oli toki suuri harha-askel, mutta tämä ongelma kukoisti jo ennen sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen.

Näette, että valtio voi säädellä kaikkea mahdollista valtiossa tapahtuvaa poliisitoimella. Prostituutio-ongelmaa voidaan myös säädellä, mutta se on melko harmiton tuo toisen ongelman rinnalla. Sivistyneessä valtiossa tietyt ilmiöt voidaan saada hallintaan. Me olemme tämän asian suhteen melkoisen lepsuja, koska emme halua tukkia nuorisolta kaikkia seksuaalisuuden kanavia ja siten päästää heitä liukumaan homoseksuaalisuuteen. Se on hullua. Jos suurkaupungeissa nuorilta estetään kaikki mahdollisuudet tutustua naisiin – vaikkakin siinä liikkuisi raha – niin sillä on toisenlaisia huonoja seuraamuksia.